Moottorikelkkailu ja muu maastoliikenne on edelleen kasvava liikennemuoto. Seuraavassa tekstissäni kertaan asiaan liittyviä lakien ja asetusten edellyttämiä huomioon otettavia seikkoja, sekä muutamia uusia vuodenvaihteesta (2003) voimaan tulleita säännöksiä. Muistutan myös maastoliikenteessä noudatettavista hyvistä tavoista ja luonnon huomioon ottamisesta. Jokunen lause myös niille maastossa liikkujille, joiden on yhtälailla otettava huomioon moottorikelkkailu ja -kelkkailija omassa liikkumisessaan.
Maastoliikennettä, kuten muutakin liikennettä, säätelee ja ohjaa tietyt laissa ja asetuksissa sovitut pelisäännöt. Johtoajatuksena kunkin täytyy mieltää, että ne ovat tehty kaikkien turvallisuudeksi ja viihtyvyydeksi, sekä yksityisen että yhteisen edun nimissä. Yksityinen ja yhteinen etu vaatii toisin kohdin toimiakseen tietyllä tavalla kompromisseja, mutta tässäkään asiassa se ei ole mikään kummitus, kuten ei muussakaan elämässä. Siispä seuraavaa noudatettavaksi:
Ensinnäkin maastoaluetta on maa-alue ja jääpeitteinen vesialue. Maa-alueesta maastoa ei ole moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikenteeseen tarkoitettu alue. Maa-alueen käyttöoikeus perustuu aina maan omistajan tai haltijan antamaan lupaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla liikuttaessa (tai pysäköitäessä). Tässä suhteessa kelkkakerhot tekevät korvaamatonta työtä asioiden hoitamisessa kelkkaurien suhteen ja tätä hyötyä ovat nauttineet ansiottaan myös ns. villit, kerhoihin kuulumattomatkin kelkkailijat.
Tosin vuodesta toiseen olen yrittänyt patistella kerhoja urien parempaan merkintään. Vaikka asiasta hyötyvät kerhoon kuulumattomatkin, on asialla myös kääntöpuoli. Tällöin vahinkoja ja harhautumisia ei tule ja jos tulee, antaa se meille viranomaisille selvän kuvan välinpitämättömyydestä ja teon tahallisuudesta, joka taas huomioidaan mahdollista rangaistusta määrättäessä raskauttavana.
Täytyy edelleen siis muistaa, että kulmillamme ei ole virallisia moottorikelkka reittejä, ainoastaan kelkkailijoiden neuvottelemia kelkkauria. Moottorikelkkareittihän on tieliikennelain mukainen moottorikelkkaliikenteeseen tarkoitettu tie.
Uralta poikkeaminen tai muu vahingon aiheuttaminen on paitsi rikos maanomistajaa kohtaan, myös raskas karhunpalvelus kelkkailevaa yhteisöä kohtaan. Voi olla, että ensi vuonna etsit sitten ajourasi muualta!
Tähän liittyen varsin yleinen valituksia aiheuttava ilmiö on se, että tietä, varsinkin jotain pikkutietä ylitettäessä ruopaistaan vastapenkalta telallinen lunta ajoradalle. Sopivissa oloissa se jäätyy tielle ja harmin lisäksi voi aiheuttaa kalustorikkoja auraajalle tai muulle tien käyttäjälle. Aiheuttaa jopa vaaratilanteita! Hei haloo, pari metriä malttia ja niiden ajotaitojen käyttöä taas vaaditaan, eikä edes paljon.
Jääpeitteisellä vesialueella on vapaa kulkuoikeus, ellei alueellinen ympäristökeskus ole sinne määrännyt kieltoja tai rajoituksia. Mutta otetaanpa sielläkin taas huomioon muut liikkujat. Tilaa on kiertää esimerkiksi pilkkimies kauempaakin, tai sitten hiljennetään sitä vauhtia ja molempien olo on turvallinen.
Itse asiassa tämän kun muistaa, niin kaikki pärjäämme, eli: Moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttäminen maastossa; On noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Vältettävä vahingon ja haitan aiheuttamista luonnolle, muulle ympäristölle, kiinteistöille ja luontaiselinkeinoille. Vältettävä tarpeettoman häiriön aiheuttamista asutukselle ja muulle ympäristölle.
Tähän liittyen olen sanonut asutusten tai toisten liikkujien läheisyydessä konettaan tarpeettomasti ulautteleville, että paikalla ei ole ketään jolle pitäisi "näyttää", sillä toiset kelkkailijat tietävät kelkkojen suorituskyvyt ja muut sitä sitten tuskin haluavatkaan tietää! Urien tulevaisuuttakin ajatellen järki päähän.
Moottorikelkkaa ja mönkijää ajettaessa vaaditaan kuljettajalta 15 vuoden ikä. Poikkeuksen voi tehdä riittävän selkeästi suljettu ja merkitty alue. Riittävä tarkoittaa sitä, ettei kenelläkään muulla ole sinne pienintäkään mahdollisuutta huomaamattaan joutua. Siis pelkästään se, että ollaan omalla maa-alueella ei ole riittävä, sillä paikalle voi tulla esimerkiksi virkatehtävässä valvontaa tai muuta tehtävää suorittava poliisi, joka taasen ei tarvitse tuolloin maanomistajan lupaa ajolleen. Tai siellä voi liikkua jokamiehen oikeuksin vaikkapa joku retkihiihtäjä. Maastoajoneuvon luovuttaminen alle 15 vuotiaan kuljetettavaksi on rangaistava (sakko) teko!
Nopeusrajoitukset ovat kelkalla jääpeitteisellä alueella 80 km/h, maa-alueella 60 km/h ja mikäli kelkassa on reki, jossa on matkustajia 40 km/h. Muista kuitenkin edellä mainitsemani MLL 5 § ja sen velvoitteet.
Tien ylittäminen, nykyisin myös mönkijällä, on luvallista. Samoin tien käyttö pakottavan esteen vuoksi, kuten silta, rautatien alitus tai joku vastaava ja perusteltu kohta. Ei kuitenkaan kohta, jossa ura ohittaa maa-alueen, jolle ei ole saatu liikkumislupaa!! Ja vastaavasti aina harrastus ei voi alkaa kotiovelta! Tiellä ja sen ylityksessäkin kuljettajalta vaaditaan iän lisäksi T-luokan ajo-oikeus. SIIS mopo kortti ei riitä tähän!
Maastoajoneuvon kuljettajan ja matkustajan on käytettävä ajon aikana suojakypärää, myös reessä ellei se ole riittävän lujalla umpikorilla varustettu. Esimerkiksi huonekaluputkesta ja pressuista rakennettu "katos" ei ole riittävä, tai pelkkä ohut muovivalos. Ja vaikka rakenne olisi lujakin, käyttää järkevä matkustaja myös tuolloin suojakypärää. Uuden säännöksen mukaan myös alle 15-vuotias matkustaja on suojakypärän käyttöpakkoon kuuluva ja hänen osaltaan puutteista vastaa kuljettaja.
Ajoneuvon täytyy olla rekisteröity (kelkka aina liikuttaessa) tai vähintään vakuutettu, kuten esimerkiksi mönkijä. Normaalit ratti- ja törkeän rattijuopumuksen rajat ovat voimassa moottoriajoneuvolla liikuttaessa aina, paikasta tai ajoneuvosta riippumatta.
Myös kelkkailijoita pitää ottaa huomioon kun he kerran liikkuvat lain suomalla oikeudella ja asiallisesti. Kaikenlainen "ansoittaminen" ei toivotulle ajouralle on ehdottoman kiellettyä ja korvausvelvollisuuksia aiheuttavaa, jopa syytteeseen johtava teko, olipa uran käyttö luvallista tai luvatonta.
Yhtälailla kun kelkkailijan täytyy käyttää ajovaloja, on maastossa liikkuvan jalankulkijankin tarpeellista käyttää myös siellä heijastinta tai heijastavaa vaatetta. Vaikka kelkkaura suo mukavan pohjan esimerkiksi hiihtelyyn, ei se missään nimessä ole suositeltavaa eikä varsinkaan turvallista. Monen mielestä kelkan moottorimelu on kova, mutta kuuluukin ajosuunnassaan ja peitteisessä lumen vaimentamassa maastossa yllättävän vähän eteenpäin. Yllätys voi olla yhtä paha molemmille, ja sen arvaa kuka ainakin kärsii siinä vaiheessa.
Vaikka kelkkailijan on yleensä helppoa kiertää jäällä pilkkimies kauempaakin, ei vastaavasti pilkkijän ole syytä mennä aivan toteamiensa ajourien viereen, saati ajouralle. Avannon reunaan jäätyvä sohjokeko voi olla kelkkailijalle turmiollinen.
Ja muistakaa, aina asiassa kuin asiassa löytyy ns. poukkoilijoita, myös kelkkailijoista. Yksi tällainen pilaa kymmenien, jopa satojen maineen herkästi, älkää kuitenkaan yleistäkö asioita arvostellessanne.
Vielä varoituksen sana siitä, että vedenpinnat ovat varsin alhaalla, joten kivet ja virtaukset yllättävissä paikoissa. Vaara piilee juuri silloin kun uskot tietäväsi seudun turvalliseksi!!
Turvallista, antoisaa ja muut huomioivaa liikkumista kaikille myös maastoon!